Hvitträskin kallioilla

*plimm*

Mitä nyt?! Kello on kohta 23 ja työviestejä pukkaa vieläkin. Onneksi huomenna on projektin tämän vaiheen viimeinen kokous. Ja perjantai! Mikon kanssa reippailemaan rankan viikon jälkeen, tulee kyllä tarpeeseen.

Viestissä Hannu kyselee somekampanjan julkaisuaikataulua.

• Eikö se kannata aloittaa samalla itse kamppiksen kanssa? Turha sitä kai on ennalta hypettää, vastaan.
• Niin, mutta mitä jos asiakas haluaa siihen maksiminäkyvyyden heti alusta, rakentaa brändiin liittyvää mielikuvaa?
• Varmasti haluaa, mutta tuskin tällä kamppiksella, tässähän on kyse siitä, että jotain on, kun aiemmin sitä ei ollut?
• Kyllä varmaan pitäs kysyä.
• No mä kysyn, huokaan.

Saapa samalla tekosyyn viestittää sille Tainalle. Punaiset hiukset koristivat jopa profiilikuvaa, ainoa piristys näissä pitkissä illoissa.

• Joo eikö me samalla lyömällä aloteta kaikki? Ei tätä varten kannata rummuttaa edeltä, kerrotaan kaikille sitten, kun jotain on, Taina vastaa.
• Sanoin just noin Hannulle 😉 Ja sori häiriö näin myöhään.
• Eipä mitään, kyllä mun iltoihin mahtuu konsultointia 😄

Hmm? Tuijotan hetken ikkunasta syysiltaa, mutta pakko painaa pitkää päivää. Vielä viesti Hannulle.

• Tainan mukaan alotetaan samalla varsinaisen kamppiksen kanssa. Voit vängätä sen kanssa huomenna paltsussa.
• Ok, näin tehdään! Huomiseen.

Kello on 1.47 kun läppärin kansi vihdoin menee kiinni. Pää käy kierroksilla vielä puoli tuntia, ja paikatkin on kireenä. Lopulta pitkien päivien paino vaivuttaa suloiseen uneen.

BEEP BEEP BEEEP

Herätyskello rankaisee kesken väärän kohdan unirytmiä, voi jesta mikä kooma. Ei auta. Kahvi tippumaan ja pikasuihku. Kuuma vesi houkuttelee jäämään suihkuun seireenin lailla, mutta pakko pakko pakko.

• Hei mä en tänää pääsekkää, sorge, Mikko kirjoittaa.

Ääääh. No padelkamat pois laukusta ja ulkoilua tilalle, jos kävis edes happihyppelyllä töiden jälkeen.

• Joo ei voi mitään, maksat sit seuraavan, näpytän autolle kävellessä.

8.58 neukkarin edessä. Työryhmä onkin melkein koossa, muutamat isot pomot saapuvat omassa aallossaan. Taina ja Hannu puhuvat jotain.

• Huomenta! Teidän Hannu koitti vielä tyrkyttää eri ratkaisua kamppiksen porrastukseen, mutta en mä kyllä lämmenny.
• Se on sitkeä, kunhan se ensin saa idean jostain mun toisesta projektista, hymähdän.
• Pitihän se arvata, mutta kyllä mä pysyn meidän yöviestien linjalla, Taina iskee silmää.
• Jaahas? Hannukin saa sanottua jotain.
• Näin mä arvelinkin, kunhan sain tekosyyn varmistella, naurahdan.

Ovet auki ja päivän agendan kimppuun.

Lounastauolla kaivan läppärin laturia repusta. Oma osuus oli sujunut niin sanotusti 4/5, ei mikään Don Draper, mutta yli rutiiniodotusten. Pieni hyvänolontunne siitä, että jaksoi yöllä valmistella.

• Menossa vai tulossa retkeilemästä, kuulen Tainan äänen olkani takaa.
• Öää menossa, piti mennä purkamaan viikon stressit padeliin, mutta kaveri peru. Jos edes vähän tuijottelis syyssäätä.
• Mihinpäin oot menossa?
• Jonnekin Nuuksiohoods, en tiedä vielä tarkkaan.
• Mite ois Hvitträsk? Siellä on kalliomaalauksia.
• Okei? Miksei, ohan ne mielenkiintosia.
• Lisäks se olis aika sopivan lähellä, voisin lähtee näyttään, Taina sanoo pehmeästi ja pyyhkäisee kevyesti hiuksiaan.

Salamanisku. Viikkojen vihjailuissa taisi olla muutakin kuin tylsän työpäivän täyttämistä pikkuflirtillä.

• Nnno eihän tuosta oikein voi kieltäytyä? Mihin aikaan?
• Joskus viideltä siin parkkiksella? Laitan sulle vaikka neulan.
• Joo, laita, saan hillittyä hihkaisuni.

Loput palaverista olisi voinut olla vaikka hepreaksi. Kuparinpunaiset hiukset js nauravat vihreät silmät vievät kaiken huomion, ainakin mielikuvituksessa. Onneksi työasiat sujuivat rutiinilla tässä vaiheessa iltapäivää. Kolho bisnespukeutuminen ei onneksi yllyttänyt liikaa ajatuksiin katoamista, vaikka “muodollista pätemistä” ei tarvinnutkaan arvioida kahta kertaa.

• Hei kiitos kaikille tän päivän loppucrunchista! Palataan näihin sitten tiistaina useimpien kohdalla ja muut jatkavat osuuksiensa työstämistä yhteistyökumppanien kanssa loppuviikkoon, pomo toteaa palaverin päättyneeksi.

Kello on 15, porukka alkaa hajautua. Hannu, minä ja Ilari käymme läpi ensi viikon päälinjoja.

• Hei Hannu, mä hommaan sulle ne kamppiksen alkuluvut maanantaina, Taina tulee sanomaan, vilkaisten samalla varovasti.
• Joo tosi hyvä, saadaan siitä sit heti tiistaille jo raffi arvio. Mitäs, onko viikonlopulle suunnitelmia porukalla?
• Eei täs mitään, remppa jatkuu, huokaa Ilari.
• Joo ei mitään ihmeitä, sanon äkkiä jatkoksi.
• No mut, ens viikkoon sit? Taina ehdottaa ja katsoo hymyillen. Aika hidastuu, tuntuu, että katse kestää kohdallani sekunteja. Harhaa, harhaa…
• Jep!

Parasta käydä työpaikalla suihkussa ja lähteä täältä suoraan ruuhkasta huolimatta.  Kuuma vesi rentouttaa, mutta stressi lähtee hartioista vain vähän varisemalla. Onneksi on viikonloppu, ennättää nollata.

*plimm*

Tainan lupaama karttaneula tulee, tällä kertaa yksityisestä someprofiilosta. Kuva on eläväisempi, ehkä flirtimpi, vaikka selvästi samalta ulkoilukerralta. Kuorivaatteet päälle ja autolle. Ajatus tapaamisesta saa hyvälle tuulelle, podcastien itseriittoinen jorina vaihtuu pirteään poppiin. Huikea sääkin.

Pari minuuttia etuajassa, onneksi. Katson maisemaa autoon nojaillen, kunnes sininen Audi kääntyy renkaat rouskuen viereiseen ruutuun. Nuo hiukset, ne tunnistaisi aina. Vihreät silmät ovat kadonneet suurien aurinkolasien taakse.

• Moi, Taina sanoo pehmeämmällä äänellä kuin töissä.
• Moi, vastaan rennommin työminän korostetun itsevarmuuden sijaan.

Vihreää on valittu jälleen tarkoituksella eri h-brändien kuorivaatteiden väriksi. Tiukempi vaatetus korostaa lantion kaarta. Selässä on pieni sininen reppu, josta erottaa vesipullon. Onko ryhtikin eri vai miten rinnat… Katse ylös ylös ylös, mutta Tainan hymystä näkee, että hän huomasi.

• Oot vissiin valmis katteleen maisemia, kuuluu sivallus.
• Joo hei, kiva kun pääsit!
• Ai näyttämään maisemia?
• Köh, nii, nolostun, ja jatkan
• Sä siis asut täällä jossain?
• Joo tossa Lasihytissä, vähän meni asuntokuviot uusiksi erotessa, enkä oo vielä tehny mitään ostopäätöstä.
• Aa no voi höhlä, vaikka kiva toki, että sai paikallisoppaan.
• No joo, junantuomiahan me kyllä vissiin ollaan useimmat, mutta täällä on ollu kiva käydä katsomassa maalauksia.
• En ees tienny, että niitä on niin lähellä stadia.
• Useimmat ei, vaikka onhan ne merkattu moneen retkioppaaseen.

Matka kalliomaalauksia kohti sujuu helpon jutustelun lomassa. Työminän takaa löytyy vieläkin iloisempi ja hienoisesti hupsu nainen. On myös helpompi pudottaa omat työympäristön murheet pois.

• Mitä ihmettä Someron poika tekee Hesulien konsulttibisneksessä? Taina nauraa remakasti.
• Oli pakko päästä pois viimeistään opiskelemalla. Ne kaveripiirit ei olleet häävejä, ei sinne voinut jäädä! Ja kato kuka puhuu, miss Mäntsälä!
• No joo, vähän sama homma, vaikka entiset kaverit onkin “vaan” kyllästyneitä kotiäitejä ja vastaeronneita.
• Joo, mulla on useampi jo poistunut piireistä tavalla tai toisella.

Katson taivaalle. Pilvet kumpuilevat valkoisina kirkkaansinisellä taivaalla. Alkusyksy on lämmin, ainakin pienen tuulen ulottumattomissa.

• Onhan täällä kauniit maisematkin. Oliko ne maalaukset tässä jossain?
• Joo, tossahan noi. Aika haaleita, mutta kyllä ne erottaa selvästi, Taina osoittaa.

Ojennan käden, jotta hiukan lyhyempi Taina pääsee viereeni tasanteelle. Ensimmäinen kosketus rikkoo jonkinlaisen rajan, hänen kätensä on pehmeä ja lämmin.

• Mitähän ne on merkinneet?
• Tärkeitä asioita. Saalista ja tapahtumia, metsästysonnea. Sikaiso hirvi sillon muistatko sillon?
• Aai se heti sillon jääkauden jälkeen terassikeleillä? Joo joo, vitsailen mukana.

Tainan kasvoille nousee leveä punainen hymy.

• Mennään tonne järvelle päin, hän nyökkää.
• Mennään vaan, sanon ilahtuneena yhteisen aikamme jatkumisesta.

Keskustelu jatkuu opiskeluaikojen ja pienen urahistorian kautta.

• Eli sä oot kunnianhimoinen himo-opiskelija, joka on sittemmin vähän oppinut hölläämään?
• Ja sä ilmeisesti rento opiskelija, joka ottaa varsinaiset työt vähän tosissaan, hän vastaa.
• Kuulostaa about oikeelta luonnehdinnalta tästä keissistä.
• Nyt hei. Jätät työjargonit toimistolle.

Järven rannassa ensimmäiset lehdet kelluvat tyynessä järvessä. Taina seisoo jo lähes kiinni vieressä. Katsomme toisiamme hiljaa kasvoihin ja silmiin.

• Kiitos kun lähdit näyttämään paikkoja. Mun piti mennä, hyi-kliseisesti, mennä pelaamaan padelia mun lapsuuskaverin kanssa, mutta sen muksu tuli kipeeksi. Stressiviikon jälkeen mä todella tarvitsin tätä. Ja seuraa!
• Ole hyvä. Harmi sun kaverin kannalta, mutta hyvä mulle. Olisin muuten varmaan mennyt vaan kotiin katsomaan jotain sarjaa ja päivittelemään Tinderiä vinkkupäissä.
• Kalakuvien sijaan tulit katsomaan hirvikuvia?

Taina tönäisee leikkisästi.

• Ainakin saalis on lupaavampi.

Katsomme toisiamme silmiin. Vedän hänet lantiolta viereeni.

• Yks juttu. Ei kerrota töissä, hän sanoo hellästi katsoen.
• Ei sanaakaan! Ilari ja Hannu herjaisivat mulle ikuisesti asiakkaan viestintästrategin pokaamisesta.
• Ai että pokaamisesta, Taina sanoo viimeistä sanaa huulien väliin sulkiessaan.

Ensimmäinem suudelma on tunnusteleva, varovainen, korostetun pehmeä. Huulissa maistuu mansikka. Vedän häntä tiukemmin vasten toista suudelmaa varten. Silmät painuvat kiinni, kielet tunnustelevat toisiaan. Lasken kädet alemmas takapuolelle, lantionsa painaa hiukan vastaan. Jossain kahinavaatteiden alla Tainan rinnat painuvat kroppaani vasten. Lopuksi hän tarraa hampailla hennosti huulestani.

• Vai että pokaamisesta. Tuu, mä näytän sulle jotain.
• Ai lisää nähtävyyksiä?
• Mmmmjep.

Noin sadan metrin päästä löytyy syrjäinen laavu kalliokiven suojasta. Näkymää on käytännössä vain vastarannalle. Taina vetää repustaan huovan ja levittää sen maahan. Istumme alas ja jatkamme suutelemista. Hän ajaa minut painollaan takanojaan, pysähtyen katsomaan ilmettäni.

• Mitäs mietit, hän kysyy.
• Vielä vähän vaikea irrottaa viikon ajatuksista, oli melkoinen puristus edellisen asiakkaan ja teidän välillä.
• Pitkiä päiviä? hän kysyy ja laskee päänsö vatsalleni.
• Joo, turhankin. Ei kai sitä sen enempää saa aikaiseksi, vaikka repiikin, mutta ei ole ollut hyvää syytä höllätäkkään.
• No, nyt voit höllätä. Pistä silmät kii.

Tottelen ja tunnen miten jännittyneet hartiat ovat. Silmäluomet painavat.

• Kävin joskus yliopistoaikana mindfulness-kurssin. Siellä opetettiin rentoutumaan vähän niinku meditoimalla. Pidä silmöt kii ja keskity itsees. Mitä sä tunnet?
• Kireät hartiat. Niiden takia mä yritän aina liikkua perjantaisin. Univelka painaa silmäluomissa.
• Ai kuumat naiset viestittelee öisin?
• Vain se yks, eikä sekään onneks valvottanu.
• Onneks vai harmiks?
• Sekä että.

Jossain etäällä tunnen, miten Taina vetää päällyhousujani alemmas. Kosketus on pehmeä ja sekoittuu helposti tuulenvireeseen. Silmäluomien takana näkyvät vielä äskeiset pilvet. Hiljalleen hartiat aukeavat, ensin vähän, sitten kuin virraten. Pehmeä ote hyväilee boksereiden keskikohtaa. Energia keskittyy keskivartaloon.

• Hei sä, saan mutistua
• Mhm, älä puhu nyt.

Käsi boksereilla tarttuu jähmistyvään varteeni, vetäen hellästi pari kertaa. Huokaan tahtomattani. Sama liike toistuu. Hetken silmäluomet painavat valtavasti, kuin kaikki minussa virtaisi alavatsaa kohti. Henkäisen ja silmäluomet kevenevät. Penikseni jäykistyy muutamalla sykähdyksellä jo lähes bokserien sallimaan mittaansa.

Nokkelat kädet tarttuvat boksereihin, vetäen niitä alemmas. Nostan takapuoltani lähes automaattisesti. Ilmavirta tuntuu viileältä, käsi lämpimältä. Määrätietoisia, lempeitä vetoja. Täydessä mitassa, henkäisen. Raotan silmiäni ja näen juuri miten Taina painaa kosteat huulensa terskani päähän, ensin kosteasti suudellen, sitten sen hellästi imien. Suljen silmäni uudelleen ja yritän keksiä jotain nokkelaa sanottavaa. Aivot eivät ole juuri nyt käytettävissä.

Voihkaisen hiukan korostetummin, että hän ei lopettaisi. Hengitykseni on jo syvää. Pehmeät kädet hyväilevät välillä kiveksiä lempeästi, suu liukuu vartta pitkin ennen peniksen pään lämmintä kylpyä. Kurotan kädelläni hänen hiuksiinsa ja puristan niitä. Raotan silmiäni ja näen eleelleni hymyilevän katseen.

Syvään hengittäen puristan hiuksia kovempaa merkiksi. Pieni tauko.

• Tuu vaan, anna sen purkautua, kuuluu kuiskaus.

Huokaisten päästän irti ja laukean. Stressipaine lähtee kallonpohjasta asti lähes kivuliaasti. Sykkien kerran, kahdesti, kolmesti. Hiljalleen aallot laantuvat ja olemisen keskipiste palautuu kehooni. Jännitys on muisto vain. Avaan silmäni  ja katson, miten punaisilla huulilla näkyy vielä pisara spermaa.

• No rentouduitko? kuuluu kujeileva kysymys.
• Öh, joo. Tätä sä et kyllä mitenkään oppinut yliopiston mindfulness-kurssilla.
• En ainakaan virallisella osuudella, sanotaan niin.

Nousen istuvaan asentoon ja vedän Tainan syliini, suudellen intohimoisesti. Huulilla maistan vielä itseni, ihanan irstasta.

• Ja nieletkin vielä.
• Hih, vain hyvien tyyppien kohdalla.

Kielisuudelmassa on syvyyttä ja vimmaa. Kaadan hänet paikalleni huovalle ja asetun makaamaan viereen.

• Mitenkäs neidin stressitasot, kysyn kaulaa suudellessa.
• Ihan hyvät, mutta kyllähän tässä kiinnostaa jos sulla on jotain vastatarjottavaa.

Korvan näykkäisyyn Taina vastaa terävästi henkeä vetäen.

• Näkisin, että tässä sisältöstrategiassa tutustutaan aluksi markkinoiden ylätason tarjontaan, sanon suudelmien välillä kuoritakin vetskaria hamuten.
• Heihh et nyt puhu musta minään markkinoina, kuuluu lievästi närästyneellä äänellä.

Takin vetskarin alta paljastuu vain löysä toppi. Ei ihme, että täyteläiset, pyöreät rinnat korostuivat vapaalla. Taina sulkee silmänsä käteni liukuessa topin alle, hyväillen rinnan lämmintä ihoa. Kylmä sormenpää nännillä aiheuttaa pienen henähdyksen.

• Selkeitä vahvuuksia tällä alueella, kuiskaan korvaam nuolaisujen välissä.
• Mhmm…

Siirryn alemmas ja rullaan toppia ylemmös. Rinnan nuolaisuun suhtaudutaan säpsähtäen, sitten hennosti hampaita alahuuleen purren. Toinen rinta sopii juuri sopivasti käteen, sormenpäiden kiertäessä nännipihaa lähes hajamielisesti.

Taina huokaisee ja sulkee silmänsä. Lantio hakee osuutta tekemiseen, joten kurotan kädellä haaroväliä kohti. Kärsimättömästi se painetaan kättäni vasten.

• Uusia markkinoita, hymähdön.
• Kyllä, ihan kypsiä otettaviksi, hän kuiskaa.

Suutelen Tainaa jälleen suulle ja painan sormenpäät housujen nauhan alle. Pitkät sormet yltävät aina kummulle asti, provosoiden ahnaampaa liikettä pehmeiden pikkuhousujem painautuessa kättä vasten.

Ynähdys kuulostaa tahattomalta, kärsimättömältä. Taina ponnistaa polvellaan ylemmäs ja sormenpäät osuvat pikkuhousujen kosteaan kohtaan.

Ynähdykset muuttuvat huokaavammiksi. Sormien pienillä kiertävillä liikkeillä kohta tarkentuu. Tainan hengityksen kiihtyy ja suudelmat muuttuvat laiskemmiksi.

Hivuttaudun Tainan vatsalle ja kiskon ulkohousut nilkkoihin saakka. Katseemme kohtaavat rintojen välissä ja alan hivuttamaan pikkuhousuja alemmas, suudellen paljastuvaa ihoa kummun yläosalta reisille, palaten sitten samaa tietä toiselle reidelle.

Mustissa housuissa on pitsikoristeita. Varta vasten valittu vai osa bisnesnaisen itsetuntoa?

Lopulta kosteana kimaltavat häpyhuulet kohtaavat syysilman. Taina sulkee silmänsö tuntiessaan hengitykseni lähellä herkintään. Märkiä suudelmia huulten viereen, pikkuhousut nilkkoihin asti. Taina puree alahuultaan odottaessa.

Nuolaisu lähtee kosteana, ei kovin painokkaana huulten yhtymäkohdasta, jatkaen koko pituuden. Toisto. Kolmannella kerralla kieli painostaa kiilteleviä huulia enemmän auki. Taina henkäisee syvään ja kahmaisee rintaansa.

• Vhoi luoja, mutta sitä ei ole osoitettu kellekään.

Neljännellä nuolaisulla lantio painaa vastaan. Sormet liittyvät hyväilyyn, provosoiden huulia raolleen kieltä varten. Tainan hengitys nopeutuu, lantio on vaativampi. Kieli keskittyy klitorikseen hellin, imevin suudelmin.

• Hoah, karkaa punaisilta huulilta.

Liike on kärsimättömämpää, Tainan käsi hamuaa hiuksiani.

Kielen levätessä sormet liukuvat sisään, yksi, sitten toinen. Lantio villiintyy edestakaisesta liikkeestä.

• Sun ourah tuntuu kylmältä kuin läväri, Taina hihittää.
• Haittaaksse?
• Ei, aika hauska.

Katson nauttivaa naista hymyillen ja palaan sitten hänen uumansa luo.

• Nnh, kuuluu vaimeasti.

Kieli syleilee klitorista kuin sodasta palaava morsiantaan. Taina haukkoo henkeä, tekee pieniä riuhtovia liikkeitä. Rinnat heiluvat lantion tahdissa.

• Mä…. mä….
• Hyvä, vastaan.

Painan pitkän etusormen syvälle kosteuteen, sitten keskisormen lisäksi ja koukistan niitä kutsuvasti.

• Ha, ha… Taina painaa päätäni itseään vasten.

Paine on epämiellyttävää, mutta vapautus häämöttää jo. Taina jännittyy, on sekunnin hiljaa ja purkautuu sitten kuin rantakallioon lyövä aalto. Hän peittää suunsa tukahduttaakseen huokauksensekaiset henkäisyt. Suurimpien aaltojen jälkeen annan muutaman lempeän suudelman hänen kummulleen, hellästi sormenpäillä huulien vierestä hyväillen.

Palaan Tainan viereen makaamaan. Saan vastaukseksi syleilyn ja syvän suudelman.

• Ei ehkä mindfulnessia, mutta ilmeisesti ihan hyvä?
• Mmjo, oli se kyllä aika mindful minusta, kuuluu lähes maiskutellen.

Menen hänen viereensä selälleni ja hän kierähtää puolittain päälleni. Vedän alushuovan ylimääräistä osaa hiukan päällemme.

• Sä olit kyllä suunnitellu tätä ennalta, saan sanottua.
• Joo, löysin tän paikan joskus jo aiemmin, mutta silloinen tyyppi ei… olis ollut sopiva tähän.

Hän silittää hiljaa kaulaani, hyväilen hänen selkäänsä.

• Aika rohkeeta joka tapauksessa.
• Joo, mutta vaikutit sopivan reippaalta. Plus olin mä vähän kysellyt teidän toimistolla, että mikäs mies sä olet.
• Kuka, keneltä?
• Teidän Tiina, tunnen sen jo aiemmista piireistä.
• Olishan se pitänyt arvata, naurahdan.

Toimistojuorut päätyivät aina Tiinan pöydälle.

• Uskallanko mä kysyä mitä se sanoi, jatkan.
• Joo… Eipä sillä paljoa, vaikutit kuulemma kunnolliselta ja vähän työkeskeiseltä… Plus oli kertaalleen nähnyt sut pukuhuoneessa pyyhe päällä ja antoi suosituksensa, Taina naurahtaa.

Leikkisä käsi hakeutuu boksereilleni.

• Ai että oikein suosituksensa?
• Mhm, kuuluu tyytyväinen hymähdys.
• Ja kävihän mulla tuuri sen sun kaveris kanssa.

Käsi tekee määrätietoisempaa liikettä. Puristan Tainaa pakarasta merkiksi.

• Luuletsä, että ne kalliomaalaustyypit on koskaan ikuistaneet mitään tämmöstä, pohdin pilviä katsoen.
• Ai lämpimän syyspäivän seksistä rannassa? Eiköhän ne ole olleet selviytymismoodissa, kirjanneet vain saaliita ja säätä. Tosin voihan se olla, että ne maalaajat on just miettineet, että muistatko sillon kun Grook-Nuuk pistettiin alulle jättihirven jälkeen, Taina hymähtää.
• Se on jotenkin lohdullista jos niin on.

Käsi lopettaa liikkeensä boksereillani.

• Mitäs mietit? Haluatko sä lähteä?
• Noku… mä haluisin panna. Mutta sun pitäs kyllä käyttää kumia. Onks se ok? Taina katsoo suoraan kohti.
• Jos vaihtoehdot on, että panee kumin kanssa tai on panematta ilman, niin tottakai se käy. Pliis sano, että sulla on?
• Ooonnnn, Taina hihkaisee ja kaivaa repustaan jotain.

Kääreen väreistä päätellen kyseessä ei ole lempimerkki, mutta pienestä puristuksesta voi olla apuakin.

• Kierto, kysyn varovasti.
• Joo vähän rajoilla. Plus….

Pehmeä käsi laskee boksereitani ja antaa penikselle muutaman varman vedon, jäykistäen sitä jälleen lähemmäs mittaansa.

• Sulla on aika kiva muna.
• Aijaah, naurahdan palautteesta.
• Mhm…

Taina kumartuu antamaan varrelle vielä vahvistavia vetoja ennen märkää kielisuudelmaa, jonka jälkeen hän pumppaa kalun mittaansa määrätietoisemmin vedoin. Kumi rullautuu päälle helposti. Huokaisen hiljaa.

Taina kiskaisee kuorihousujensa lahkeen pois siron nilkkurin yli ja asettuu päälleni hajareisin. Hän vetää mustia pikkuhousujaan sivuun ja kevyellä liikkeellä häpykumpu painaa varttani sopivasti. Nuolaisen peukaloani ja painan sen hänen hävylleen. Muutama vastaanpainautuminen kertoo suunnan olevan oikea.

Lopulta Taina nuolaisee omia sormiaan kunnolla ja hyväilee itseään kevyesti. Näky on upea, saan aikaiseksi vain ottaa häntä lantiolta molemmin käsin.

Muutaman huokauksen jälkeen Taina keinuu voimakkaammin minua vasten. Muutama veto pitkin vartta, sitten lupaavasti peniksen pään ohjaaminen huulille. Kysyvä katse. Nyökkään ja katson lähes lasittuneesti. Taina nojaa eteenpäin ja vie peniksen pään huulilleen, liukuen kerran, toisen, kunnes verho raottuu ja… Joudun ahmaisemaan happea.

Kumi asettuu paikoilleen kangistuvaa vartta vasten. Taina keinahtaa varovasti painoaan kokeillen, terävästi hengittäen. Sitten hän suoristaa selkänsä ja aloittaa keinumisen. Eteen, taakse, kutsuen lantiotani mukaan. Välillä hän laskee sormenpäät vatsalleni ja keinahtaa sivuttaisemmin. Pehmeä, lämmin pillu tuntuu huumaavalta ohuen lateksinkin läpi. Vedän häntä tiukemmin vasten pakaroilta.

Taina nostaa toppinsa rintojen yli ja hyväilee niitä kevyesti keinumisen mukana. Kohotan toisen käteni Tainan kasvojen luo ja hän ymmärtää vihjeeni nuolla keskisormeni likomäräksi. Painan sormen hänen häpyhuuliensa yhtymäkohtaan, nautinnollisen huokaisun myötä nainen keinuu ahnaammin vasten. Jesta mitkä Venuksen muodot!

Tunnen olevani aivan maksimimitassa, eikä sekään tunnu riittävän. Kumi puristaa oudosta kohtaa, mutta sekään ei estä nautinnon keskittymistä. Taina liikkuu pitkin, korostetuin liikkein ylös ja alas.

Kuin sovittuna vaihdamme käsien tehtäviä, hänen pyöritellessään klitoristaan sormenpäällään. Nostan omat käteni puristamaan rintoja varmalla, mutta pehmeällä otteella, ennen kuin lasken kädet hänen lantiolleen kylkiä hyväillen. Hengityksestä kuulee, että olen jo vähintään puolimatkassa. Taina katsoo keskittynyttä ilmettäni hymyillen ja nojaa eteenpäin, liikkuen jälleen nopeammin eteen ja taakse. Vaimea litinä kertoo rytmistä.

• Luojah, mutisen.

Nautinto alkaa olla liikaa. Suljen silmäni ja pusken lantiollani voimakkaammin Tainaa vasten. Lähes kutittava paine kasvaa varressa ja kiveksissä. Taina näkee kamppailuni ja korottaa panoksia lantionpohjan kutsuvilla liikkeillä, kuin vetäen energiaa puoleensa. Huohotan avoimesti.

Avaan silmät ja katson Tainaa suoraan vihreisiin silmiin. Kupariset hiukset heiluvat avoimena yhteisessä rytmissämme. Kasvoilla naisella on tutkiva ilme, mutta silmissä on se pilke. Hän kohottaa leukaansa aavistuksen kuin kysyäkseen “joko?”.

• Ha-a, saan haukottua, ja vedän Tainaa pakaroilta itseäni vasten.

Taina muuttaa liikeensä jälleen ylös-alaisemmaksi.

Jännitys purkautuu sykäyksenä lähes kouristuksenomaisesti, lähtien keskiruumiista. Toinen on lievempi, kolmas rajoittuu jo penikseen. Jossain kaukana lämmin neste täyttää kondomin ja tuntuu märältä.

Taina keinahtaa voitonriemuisena sivulta sivulle, sitten eteen ja taakse, puristaen vielä lantionpohjallaan viimeisiä tippoja.

Suljen silmät hetkeksi ja huokaisen.

• Helpottiko, hän kysyy katsellen.
• Nojuuh, sä oot kyllä aika huikee. Saitko haluamas?
• Kyllä kuule, oot just sopiva ratsu mulle.

Jostain kaukaa kuuluu vaimea rasahdus.

• Pitäskö meidön lähtee? Jos tänne vaikka tulee joku.
• Joo, ehkä se olis fiksua. Taitteletko sen huovan jos mä puen nää housut?

Taina nousee kevyesti päältäni ja otan kondomin pois. Varsi on ihan märkä nesteistäni, tungen kumin kääreeseen. Seuraa vaatteiden kahinaa ja pian Tainan huopakin on taiteltu takaisin reppuun.

• Oliks tässä kaikki? hän kysyy laavupaikkaa katsellen.
• Tais olla.

Vedän hänet lantiolta viereeni ja suutelen pitkään. Vastineeksi hän tarjoaa vesipullostaan juotavaa. Parkkipaikalle asti kävelemme käsi kädessä.

Autoilla pysähdymme vielä juttelemaan. Yhtäkkiä jostain kuuluu hihkaisu.

• Taina heeeei!

Keski-ikäinen nainen harppoo innostuneesti kohti.

• Heeeei ihana nähdä pitkästä aikaa!
• Asutsä tässä jossain nykysin?
• Joo, aika lähellä tossa, piti sillon alkuvuodesta muuttaa. Sähän olit täälläpäin ollu jo pidempään?
• Niin mä katoinki somessa. Ja…

Nainen katsoo minua kysyvästi.

• Niin hei tässä on…, Taina aloittaa.

Tajuan samalla, että nimeni on häneltä hukassa.

• Joo moi, mä olen Oskari, sanon ja ojennan käteni.