Markun pieni kaksio oli useimmilla standardeilla mitattuna asumiskelpoinen. Siisti, mutta kaukana tahrattomasta. Viisikymppinen poikamies vietti pitkiä työpäiviä paikallisessa tehtaassa ja palasi usein kotiin juuri ja juuri niin virkeänä, että jaksoi mikrossa lämmittää aterian ennen kuin lyyhistyi sänkyyn. Hyllyille kertyi pölyä, astiat seisoivat tiskialtaassa yön yli, ja tunkkaisen kahvin heikko haju näytti imeytyneen pysyvästi seiniin. Siivoaminen oli aina jäänyt taka-alalle – aina tähän iltaan asti.
Mainos oli osunut hänen silmäänsä, kun hän selaili puhelinta päämäärättömästi myöhään eräänä iltana. ”Erikoissiivouspalvelut”, siinä luki ja siihen oli liitetty kuva naisesta, joka näytti siltä kuin hän olisi ollut alusvaatekuvastosta eikä siivouspalvelusta. Hänen lyhyt musta mekkonsa myötäili hänen vartaloaan täydellisesti, ja hänen kädessään pitelemänsä pölyhuisku näytti enemmänkin rekvisiitalta kuin työkalulta. Uteliaisuus oli voittanut hänet. Ammattitaitoinen, ystävällinen ja tarpeisiisi räätälöity, lupasi kuvaus. Markku ei ollut varma, mitä se tarkoitti, mutta jokin siinä sai hänen pulssinsa kiihtymään.
Hän epäröi hetken, ennen kuin painoi ”Varaa nyt” -painiketta. Pahimmassa tapauksessa lattiani mopataan, hän sanoi itselleen yrittäen olla välittämättä äänestä päässään, joka vihjasi, että tässä palvelussa saattoi olla enemmän kuin mitä aluksi näytti.
Nyt olohuoneessa seisoessaan Markku tunsi odotuksen ja hermostuneisuuden sekoitusta odottaessaan naisen saapumista. Hän vilkaisi ympäri asuntoa, yhtäkkiä ollen liiankin tarkka jokaisesta sotkuisesta pinnasta ja tahriintuneesta ikkunasta. Eihän hän ole täällä tuomitsemassa minua, hän ajatteli.
Ovikello soi, mikä sai hänet hereille ajatuksistaan. Hän hengitti syvään, pyyhkäisi paitansa sileäksi ja avasi oven.
Nainen oli vielä upeampi kasvotusten. Hänen punertavat hiuksensa laskeutuivat pehmeinä laineina hänen olkapäilleen, ja hänen istuva asunsa – valkoinen pusero, jonka helma oli pujotettu hameeseen, joka päättyi juuri polvien yläpuolelle – korosti hänen kurvejaan tavalla, josta oli mahdotonta kääntää katsetta pois. Leikkisä hymy naisen huulilla viittasi siihen, että hän tiesi tarkalleen, miksi hän oli paikalla.
”Hei”, hän sanoi, hänen äänensä oli pehmeä ja kutsuva. ”Olen Veera. Sinun täytyy olla Markku.”
Hän nyökkäsi, hänen kurkkunsa kuivui yhtäkkiä. ”Öh, joo. Se olen minä.”
Nainen astui sisälle, korkokengät napsahtelivat pehmeästi puulattiaa vasten. Kun Markku siirtyi hänen ohitseen, hän haistoi hänen hajuvetensä – jotain kukkaista ja huumaavaa. Nainen kääntyi takaisin häneen ja kallisteli päätään hieman. ”Mistä aloittaisin?”
Markku viittasi epämääräisesti olohuoneen suuntaan. ”Uh, kai sieltä, mikä mielestäsi kaipaa eniten huomiota.”
Naisen hymy leveni, eikä Markku voinut olla huomaamatta silmien välkettä. ”Selvä. Älä huoli, pidän kaikesta hyvää huolta.”
Kun hän ryhtyi töihin, Markku yritti käyttäytyä rennosti. Hän kaatoi itselleen kupin kahvia ja istuutui sohvalle teeskennellen lukevansa sanomalehteä. Mutta hänen katseensa ajautui koko ajan naiseen. Jokainen hänen liikkeensä tuntui harkitulta – tapa, jolla hän kumartui kevyesti pyyhkiäkseen pölyt hyllyiltä, tapa, jolla hän kurottautui pyyhkimään vaatekaapin yläosaa, tapa, jolla hänen hameensa siirtyi juuri sen verran, että hänen reitensä vilahti kiusoittelevasti. Oli mahdotonta keskittyä mihinkään muuhun.
Markun sydän jyskytti, kun nainen polvistui puhdistamaan jalkalistoja, ja hänen hameensa nousi hieman ylöspäin. Hän siirtyi vaivautuneesti sohvalla, ja hänen otteensa sanomalehdestä kiristyi. Lopeta tuijottaminen, hän moitti itseään, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Nainen oli magneettinen ja veti miehen huomion puoleensa kuin valo yöperhosta.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Veera nousi ja käveli hänen luokseen, lantio heilui joka askeleella. Hän pysähtyi sohvan lähelle ja kumartui eteenpäin. ”Haluatko, että hoidan jotain muuta?” Veera kysyi lempeästi ja kiusoittelevasti.
Markku nielaisi kovaa, hänen mielensä kuohui. ”Muuta?” hän onnistui sanomaan.
Nainen hymyili, silmissään tiedostava pilke. ”Mitä tahansa tarvitset. Olen täällä varmistaakseni, että olet täysin tyytyväinen.”
Miehen pulssi kiihtyi, ja hän tunsi lämmön nousevan poskilleen. ”Minä… en ole varma… ”
Veera astui lähemmäs, ja hänen kätensä hipaisi kevyesti miehen käsivartta, kun hän kumartui lähemmäs. ”Sinun ei tarvitse päättää heti”, Veera kuiskasi. ”Anna minun siivota ensin loppuun. Sitten voimme puhua… muista palveluista.”
Mies nyökkäsi mykistyneenä, eikä kyennyt muodostamaan järkeviä sanoja. Nainen nousi suoraksi ja hymyili vielä kerran ennen kuin kääntyi takaisin työnsä pariin.
Markku seurasi, kun hän liikkui asunnossa, hänen jokainen liikkeensä oli harkittu ja vangitseva. Jännitys ilmassa oli käsin kosketeltavissa, ja Markku huomasi miettivänsä, oliko tämä kaikki osa palvelua – vai nauttiiko nainen vain kiusaamisesta.
Kun Veera oli vihdoin lopettanut siivoamisen, hän palasi olohuoneeseen ja seisoi miehen edessä kädet lanteillaan. ”Kaikki valmista”, hän ilmoitti. ”Asuntosi näyttää nyt paljon paremmalta.”
Veera pakotti Markun hymyilemään, vaikka hänen ajatuksensa olivat muualla. ”Joo, kiitos. Teit hyvää työtä.”
Nainen kallisteli päätään ja tutki miestä hetken. ”Tarvitsetko vielä jotain muuta?”
Markku epäröi, hänen sydämensä jyskytti rinnassaan. Hän halusi sanoa jotain, kysyä kysymyksen, joka oli vellonut hänen mielessään Veeran saapumisesta lähtien. Mutta sanat juuttuivat hänen kurkkuunsa.
Veera näytti aistivan hänen epäröintinsä. Hän astui askeleen lähemmäs, ja hänen katseensa kohtasi hänen katseensa. ”Kaikki on hyvin”, Veera sanoi pehmeästi. ”Sinun ei tarvitse ujostella. Olen täällä auttamassa.”
Hänen läheisyytensä sai miehen sisimmän värähtelemään, ja hän tunsi, kuinka hänen sanojensa paino laskeutui hänen päälleen. Ajattelematta hän ojensi kätensä tytön vyötärölle, kosketus oli varovainen mutta luja.
Nainen ei vetäytynyt pois. Sen sijaan hän kumartui, huulet koskettivat hänen korvaansa, kun hän kuiskasi: ”Kerro, mitä haluat.”
Pato murtui. Markku veti hänet lähemmäs, ja hänen toinen kätensä löysi tiensä hänen selkäänsä. ”Minä haluan…”, hän aloitti, ääni vapisi. ”Minä haluan sinua.”
Veera hymyili, hänen silmänsä säihkyivät ilkikurisesti. ”Sitten saat minut.”
Heidän huulensa kohtasivat kuumassa suudelmassa, heidän vartalonsa painautuivat yhteen, kun jännitys heidän välillään lopulta purkautui. Markun kädet vaelsivat hänen vartalollaan, tutkien jokaista mutkaa, kun Vera huokaili hiljaa hänen suutaan vasten. Veera työnsi miehen takaisin sohvalle ja asettui miehen syliin syventäessään suudelmaa.
Veeran sormet työskentelivät nopeasti, avasivat Markun paidan napit ja liu’uttivat paidan alas hänen olkapäiltään. Markku näpelöi naisen puseron nappeja, kädet vapisivat odotuksesta. Kun se vihdoin aukesi ja paljasti pitsirintaliivit sen alta, hän ei voinut olla tuijottamatta.
”Pidätkö siitä, mitä näet?” nainen kiusoitteli.
Markku nyökkäsi, ja hänen hengityksensä tuli lyhyinä hengähdyksinä. ”Olet uskomaton.”
Nainen naurahti, kumartui alaspäin ja kuljetti suukkoja pitkin Markun kaulaa. ”Et ole nähnyt vielä mitään.”
Markku pidätti hengitystään, kun Veran sormet piirsivät hänen housujen vetoketjun linjaa, hänen kosketuksensa oli kevyt mutta harkittu. Naisen silmät kohtasivat Markun silmät, leikkisä virne tanssi hänen huulillaan, kun hän laskeutui hitaasti polvilleen Markun eteen. Huone tuntui sähköiseltä, jännityksestä latautuneelta, joka sai jokaisen sekunnin venymään ikuisuudeksi.
”Näytät siltä kuin tarvitsisit… erityishuomiota”, Vera myhäili, hänen äänensä oli hiljaisen samettinen ja lähetti väristyksen pitkin Markun vartaloa. Markun sydän jyskytti rinnassa, kun Veera avasi hänen farkkujensa vetoketjun nopeasti ja kynnet hipelöivät hänen ihoaan.
Markku ei muistanut, milloin joku oli viimeksi koskettanut häntä tällä tavalla – kuin hän olisi ollut jotain, jota piti nauttia.
Veran kädet liu’utti farkut Markun lantiota pitkin ja pudotti ne lattialle pehmeällä kolahduksella. Vera viipyi siinä hetken ja hänen sormensa kulkivat pitkin miehen reisiä kiusaten häntä lupauksella siitä, mitä oli tulossa. Markun kädet puristuivat vaistomaisesti hänen sivuilleen ja tarttuivat pelkkään ilmaan, kun nainen kumartui lähemmäs ja hänen lämmin hengityksensä kosketti hänen ihoaan.
”Rentoudu”, hän kuiskasi, hänen sävynsä oli sekä käskevä että rauhoittava. ”Anna minun huolehtia sinusta.”
Hänen sanansa olivat kuin loitsu, ja Markku tunsi sulavansa hänen katseensa alla. Hän ei osannut vastata, ei tiennyt, mitä tehdä käsillään, joten hän vain seisoi paikallaan jähmettyneenä, pulssi kiihtyi, kun nainen otti hänet käteensä.
Veera katsoi miestä alaviistosta, huulet avautuivat, kun hän kumartui eteenpäin ja suu leijaili vain muutaman sentin päässä miehestä. Markun hengitys juuttui kurkkuun, ja koko hänen kehonsa jännittyi odotuksesta. Ja sitten – hitaasti, tuskallisen hitaasti – nainen kurotti etäisyyden umpeen, huulet kietoutuivat Markun ympärille tavalla, joka sai Markun polvet notkahtamaan.
”Voi luoja…”, hän kuiskasi, ja hänen äänensä tärisi yhtä paljon kuin hänen jalkansa. Hän ojensi kätensä vakauttaakseen itseään, ja sormet sotkeutuivat naisen hiuksiin, kun Veera alkoi imeä ja kieli liikkui tavalla, joka sai miehen pyörryksiin.
Jokainen hermo hänen kehossaan paloi, jokainen ajatus hänen päässään hävisi paitsi yksi: tämä nainen on uskomaton. Hänen rytminsä oli tasainen, hänen tahtinsa oli harkittu, jokainen liike oli laskelmoitu saamaan miehestä irti kaikki nautinnon rippeet. Nainen huokaili hiljaa miehen ympärillä, ja värähtely lähetti lämpöiskuja miehen suoniin.
Markun ote naisen hiuksista kiristyi, vaikkei täysin omasta tahdostaan. Hänen vartalonsa tuntui liikkuvan itsestään, puhtaan vaiston ohjaamana, kun hän vajosi syvemmälle tunteeseen. Veera hymähteli hyväksyvästi, kätensä liikkuivat ylöspäin tarttumaan Markun lantioon ja pitivät Markkua paikallaan, kun Veera lisäsi tahtia.
”Veera…” Markku huokaisi, ja nimi liukui hänen huuliltaan kuin rukous. Veera vetäytyi hieman taaksepäin, huulet yhä miehen ympärillä ja vilkaisi häntä tietävillä, ilkikurisilla silmillään.
”Tuntuuko se hyvältä?” hän kysyi, hänen äänensä oli vaimea mutta tihkui viattomuutta, joka paljasti hänen suorittamansa syntisen teon. Markku pystyi vain nyökkäämään, sanoja ei tullut ulos suusta. Nainen jatkoi, tällä kertaa hitaasti ja syvään, kunnes Markku luuli räjähtävänsä.
Markun hengitys kävi rytmikkääksi, rinta nousi ja laski kiivaasti, kun nainen imi Markkua tavalla, joka tuntui melkein liian hyvältä. Hän halusi sanoa jotakin, kertoa, kuinka uskomaton nainen oli, mutta hän sai vain vaivalloisen äänen ulos.
Seksinovelli.fi palvelun pääyhteistyökumppani
Salapalatsi – Uusi suomalainen aikuisten verkkokauppa
Salapalatsi on ylpeä siitä, että se on naisten omistama yritys. Salapalatsin tuotevalikoima kattaa laajasti erilaisia aikuisten tuotteita, kuten seksikkäitä asuja, seksileluja sooloseksiin tai yhdessä käytettäväksi sekä erilaisiin fetisseihin sopivia tuotteita.
KOODILLA SEKSINOVELLI 10% ALENNUS KAIKKIIN YLI 70€ OSTOKSIIN *
* Syötä koodi kassalla Alennuskoodi -kenttään. Koodi kelpaa myös jo alennettuihin tuotteisiin!
Veera naurahti hiljaa ja ääni värähteli häntä vasten tavalla, joka sai miehen näön hämärtymään. ”Pidän siitä, kun joku menee sanottomaksi”, Vera kiusoitteli ja vetäytyi syrjään juuri sen verran, että hän pystyi väläyttämään miehelle vinkeän hymyn, ennen kuin sukelsi takaisin miehen kimppuun.
Markun lantio nykäisi tahtomattaan eteenpäin, hänen ruumiinsa paljasti hänen epätoivonsa. Veera vastasi ottamalla Markkua syvemmälle, kurkku rentoutui Markun ympärillä ja nielaisi Markun kokonaan. Tunne oli ylivoimainen, ja Markku päästi tukahdutetun huudon, ja hänen sormensa kiristyivät naisen hiuksiin.
”Aaah, Veera… Olen lähellä…”. Veera nyökkäsi samalla kun hän kiihdytti tahtiaan, hänen kielensä ja suunsa teki taikoja, jotka saivat miehen haukkomaan henkeä.
Se ei kestänyt kauan sen jälkeen. Markku tunsi, kuinka hän purkautui täysin Veeran suun viimeisellä vedolla ja poskien kohoamisella. Vapautuminen iski häneen kuin hyökyaalto, huuhtoutui hänen ylleen ekstaasin aaltoina, jotka jättivät hänet vapisemaan. Veera pysyi miehen mukana koko ajan, hänen liikkeensä hidastuivat, mutta eivät pysähtyneet, kunnes Markku oli täysin tyhjä.
Kun Veera vihdoin irrottautui, hän pyyhki suunsa hienovaraisesti kämmenselällään, ja hänen ilmeensä oli hiljaisen mielihyvän vallassa. Markku lyyhistyi takanaan olevaa seinää vasten, jalat tuskin kantoivat hänen painoaan, kun hän yritti hengähtää.
”No niin”, Veera sanoi rennosti, nousi seisomaan ja siloitti hameensa, aivan kuin mitään ihmeellistä ei olisi juuri tapahtunut. ”Luulen, että olemme siivonneet tarpeeksi tältä päivältä, vai mitä?”
Markku räpäytti silmiään hänelle, yhä hämmentyneenä ja kamppailemassa muodostamaan johdonmukaisia ajatuksia. ”J… joo… niin kai.”
Nainen väläytti Markulle viimeisen hymyn, hänen katseensa viipyi hetken pidempään kuin oli tarpeen. ”Hyvä. Minä lähden sitten. Soita minulle, jos tarvitset toisen… siivoussession.”
Sen jälkeen nainen kääntyi ja lähti kohti ovea lanteet hypnoottisesti heiluen. Markku seurasi hänen menoaan, hänen mielensä yhä sekaisin siitä, mitä juuri oli tapahtunut. Kun ovi napsahti naisen takana kiinni, Markku vajosi sängyn reunalle, ja hänen kehonsa hyrisi nautinnon jälkimainingeista.
Arvostele ja kommentoi novellia
Emme julkaise sähköpostiosoitetta. Kaikki arvostelut ja kommentit tarkistetaan ja hyväksytään ylläpitäjien toimesta, joten ole asiallinen.