Ennen ja jälkeen hän

Asioiden pitäminen ennallaan on lähes aina helpompaa, kuin niiden muuttaminen. Tämän takia niin moni katsoo väljähtynyttä suhdetta pitkään tai jopa lopun elämäänsä. Tämän takia remontti voittaa muuton lähes aina. Tämäkin on sellainen tarina, joskin kahden rajansa tarkasti tuntevan aikuisen kesken. Tai ainakin kahden aikuisen kesken.

Kun tutustuimme, kaikki oli erilaista. Opiskeluvuosista näkyi vielä juonteita molempien arjessa, vaikka tutkintopaperit olivat jo muuntuneet työpaikoiksi. Tapailimme silti nykymitalla melko pitkään ennen ensimmäistä seksikertaa. Vihjeitä ja kiusoittelua oli puolin ja toisin, eli jotain tulisi kyllä tapahtumaan, mutta vasta yhteisten pääsiäisjuhlien jälkeinen aamu oli ratkaiseva.

Kevätaurinkoisella sängyllä hän kiehnäsi lusikassa tehden minut lähes hulluksi takapuolellaan. Housuista päästiin onneksi nopeasti, kunhan vastasin härnäykseen sormillani. Sittenkin hän rakasti kiehnätä ja kiusata, antaen kalun pään hieroa pakaroita ja kosteita huuliaan vasten. Loputtomalta tuntuvan ajan jälkeen hän vihdoin ohjasi sisäänsä. Pitkin, hitain liikkein liu’uimme toisiamme vasten. Tahtia oli turha muuttaa, hän halusi tätä lempeästi.

Ennen kriittistä pistettä hän kuitenkin nosti reitensä jalkojeni yli ja rajoitti liikkeemme lähes olemattomiin.

– Mikä mä olen sulle, hän kysyi.

Pienestä naurunvireestä päätellen hänkin tiesi, miten epäkäytännöllinen hetki tämä oli pohtia tätä.

– Ähm…, huokaisin puoliksi hänen korvaansa itseäni pidätellen.

– Ettei tää nyt oo vaan pelkkää seksiä.

– Mä olen tässä ihan seurustelua varten, koko rahalla. Kyllä sä sen tiedät. Mutta hei…

– Halusin vaan kuulla. Tuu vaan rakas, hän sanoi pienen hihkaisun saattelemana ja päästi vihdoin meidät liikkumaan kunnolla.

Vähemmän kiihottuneena olisin hämmentynyt viimeisestä sanasta, mutta se huuhtoutui viikkojen odotuksen purkautuessa siemensyöksynä hänen sisäänsä ja hävylleen.

Suhteemme edetessä opin, että hänen halunsa tarkoitti lähinnä rakastelua. Rakkaaksi nimittäminen pienesti hihkaisten oli usein osa tätä rutiinia. Olisin halunnut häntä useammin ja lihallisemmin, mutta makueromme ei onneksi ollut ratkaiseva.

Kun muutimme yhteen, seksistäkin tuli osin arkisempaa, mikä sopi minulle. Tiskaaminen ja imurointi ovat omiaan herättämään pesänrakennusviettiä. Enemmän pienempiä tekoja suulla ja käsillä. Imemistä imuroinnista, tiedättehän. Romantiikkakin toki sai mahdollisuuksia esimerkiksi ruoka- ja jääleikkien myötä. Eniten hän kuitenkin nautti hitaista kynttilähämäristä kerroista, mieluiten silmiin katsoen.

Mutta se oli ennen.

Huomautin lähipiirille happamesti, että otsikossa oli virhe. “Auto ei töytäise pyöräilijää, autoilija töytäisee pyöräilijää”. Sain lähinnä sääliviä katseita, olin heidän mielestään shokissa. Makasihan elämänkumppanini koomassa viikon, sitten toisen, kunnes tilanne alkoi selkenemään. Ilman kypärää olisi voinut käydä vielä huonommin, nytkin muodostunut aivovaurio oli epämääräisin vihollinen kaikista vammoista.

Sairaalaviikkojen aikana en ajatellut kuin meitä ja selviytymistä. Töitä, sairaalaan, kotiin lopen uupuneena. Vasta toipumisen edistyessä huomasin hellittäväni sen verran, että keho muistutti tarpeistaan. Suihkuista tuli paikoin pitkiä, vanhoja muistellen.

Kun hän vihdoin pääsi kotiin toipumaan, oli selvää, että kehollisuus tarkoitti lähinnä voiteita, lääkkeitä, tukia ja kuntoutusta. Muutamaan kuukauteen en uskaltanut tehdä aloitetta. Turhauduin hiukan, mutta huoli ja hämmästys veivät kärkisijat. Terapiasta, kuntoutuksesta ja mielialalääkkeistä johtuen asuntoomme palasi monelta osin eri ihminen, joka oli unohtanut paljon itsestään. Ehkä unohdus auttoi häntä myös määrittelemään itsensä uudelleen, ei tarvinnut perustella muutoksia niin paljon. Hän piti yhteyttä eri ystäviin, musiikkiharrastus vaihtui kuntosaliin. Soittolistoja myllättiin, parsakaalista tuli inhokki. Palasina hän myös muisti asioita ja palasi tuttuihin uomiinsa. Työpaikalla ero ennen ja jälkeen onnettomuuden jäi varmasti kotiamme vähäisemmäksi.

Elämä oli monelta osin jo normaalihkoa, arkistakin, kun seksi vihdoin palasi keskusteluumme. Hän liikkui alusvaatteisillaan huolettomana, mutta huomasi vaikutuksensa alushousujeni läpi.

– Haluaisitsä yrittää? En kyllä lupaa, että pystyn viemään mitään loppuun asti, hän lopulta sanoi lievästi arastellen.

Seuraavina viikkoina yritettiin. Joskus hän kavahti jo ensimmäistä kosketusta, joskus käsillä päästiin pitkälle, joskus kivut tai oudot tuntemukset saapuivat kesken. Turhautumista oli vaikea kätkeä täysin, vaikka tärkeintä oli intiimiyden yrittäminen. Entinen suosikki, suuteleminen, tuntui hänestä lähinnä luotaantyöntävältä, mutta suulla voi onneksi tehdä muutakin.

Seurasi jälleen tauko kaikesta koskemisesta. Voi vittu kun joskus se ravistaa. Arki kuitenkin toimi ja hän oli edelleen hyvä kumppani monin tavoin, joten lähteminenkin tuntui ajatuksena lähinnä rakkaan ja toipilaan hylkäämiseltä.

Eräänä myrskyisenä kesäpäivänä asiat muuttuivat. Istuin työpöydän ääressä, kun näin hänen astuvan oviaukkoon ja poseeraavan hämärässä. Tällaista asennetta en ollut tummahiuksiselta naiselta ennen nähnyt. Silmien meikki oli synkempi, alusvaatteet olivat uudet ja sysimustat. Hän katsoi, kun katsoin häntä, ja lantionsa keinui lähes ärsyyntyneesti. Oliko hänellä sittenkin paha kaksoissisar?

Hän asteli luokseni, siirsi näppäimistön kauemmas ja istui pöydälle.

– Moi, hän sanoi.

– Moi. Mitäs?

– Nyt sä nuolet mulle orgasmin, senki hiiri.

Hiiri? Katsoin häntä kasvoista haaroväliin ja takaisin. Ilme oli outo, hän ei pelkästään vitsaillut.

Hän nosti jalat tuolilleni ja siirsi pikkuhousuja sivuun.

– Voisit näyttää vähän mallia, saan vastattua.

– Hmf, hän hymähtää ja kostuttaa kaksi sormeaan imemällä niitä, painaen ne sitten hävylleen.

Kuin huomaamatta sormet ryhtyvät avaamaan huulia, keskittyen sitten pyörivään liikkeeseen. Kostumisen näkee ripeässä tahdissa, pian myös kuulee. Hän kallistaa päätään taaksepäin ja uppoutuu hetkeksi omaan olemukseensa.

Sitten ryhdistäytyminen.

– Nuole.

Kumarrun hänen haaroväliinsä ja ryhdyn hyväilemään hänen klitoristaan kielellä, kuten monesti ennenkin.

– Kovempaa!

Hetken epäilen onko tämä unta, mutta teen työtä käskettyä ja hengityksen haukkominen kertoo suunnan olevan oikea. Kuka on tämä ihminen kumppanin nahassa?

Lisään intensiteettiä imemällä, kasvattamalla painetta ja tuomalla sormet avuksi. Kolmas sormi ei olekaan enää “vähän liikaa”. Litinä on kovaa, samoin huohotus.

Hän painaa päätäni tiukemmin syliinsä. Liikkeet ovat sätkivämpiä, jossain kaukana kuulen pään ottavan seinään ilmeisesti kaulaa taivuttaessa.

Lopulta jännitys saavuttaa päätepisteensä ja hän tulee huutaen. Ennen niin hiljainen romantikko on nyt äänekäs kovien otteiden jumalatar. Sen tietää, että näitä ajatuksia täytyy käsitellä pitkään.

Hän havahtuu tähän hetkeen, huokaisee ja nousee seisomaan.

– Hyvin tehty, hän marssii pois lantiotaan keinutellen makuuhuoneeseen.

Housujeni sisällä on jäykkää kuin hitsaamolla. Mitä helvettiä edes tapahtui?

Seuraan häntä makuuhuoneeseen noin minuutin päästä.

– Mitäs tuo oli, kysyn puolittain huvittuneena.

– Mun teki mieli, joten halusin, että sä nuolet mulle orkun.

– Aika erilaista kuin normaalisti.

– Jep, mutta olenhan mäkin erilainen nykyisin.

Hän pysähtyy katsomaan minua ja housujeni kohoumaa.

– Niin? hän tiedustelee.

– Mietin, että onko tälle jatkoa.

– Ai tekeekö sun mieli?

– Arvaa.

– No ota sitten.

– Anteeks?

– Jos sä haluat panna, niin ota mut sitten, äläkä nyhvää.

Vähättely ei ole juttuni, ja hän tietää sen. Tämä on tarkoituksellista ärsyttämistä.

– Kestätkö sä varmasti?

– No voi nyt vittu.

Hän astuu aivan eteeni ja tarttuu housujeni kohoumaan kovakouraisesti.

– Ole kerrankin mies ja tunge se keskimittanen mulkkus syvälle sun lutkaas.

Ero käytöksessä on jo lähes häiritsevää. Tunnen penikseni vetäytyvän hiukan.

– Vai eikö sulla seiso, ilman että pitää kädestä?

Hän katsoo uhmakkaana, odottaen.

– No, panetko vai painutko ulos? Ennen kun mä lyön.

Kuulinko oikein?

Samassa avokämmen kirvelee poskessa. Kipu ärsyttää enemmän kuin sattuu.

Tartun hänen ranteeseensa refleksillä.

– Mitä vittua?

– No kuule juuri sitä. Jos sä sitä haluat, niin ota äläkä vikise.

Hän hengittää pinnallisesti, valmiina toimintaan. Kätensä puristaa penikseltä melkein ivallisesti. Viikkojen paine ja ärsytys keittävät yli.

Käännän hänet kädestä selin itseäni kohti ja päästän irti vain kiskaistaakseni pikkuhousut nilkkoihin. Hän asettuu nojaamaan yöpöytää vasten jalat harallaan, mutta painan niskasta selkää alemmas.

– Kovempaa, hän käskee.

Ote tiukkenee jopa lievän kuristavaksi. Tyytyväinen hymähdys.

Lasken kollarit ja alushousut kerralla ja nuolaisen oikean käden sormet märiksi. Hän on edelleen kostea, mutta lisäliukaste ei haittaa. Muutama tunnusteleva sormeilu, sitten muutama varmistava veto omaa vartta pitkin.

Sovitan terskan hänen häpyhuulilleen ja painan päättäväisen voimakkaasti. Lämmin tunne on välitön, vaikka liikkeen rajat ovat hetken tavallista tiukemmat. Sitten liikerata löytyy ja työnnyn pitkin turhautunein liikkein hänen sisäänsä. Jossain edessä hän keskittyy pysymään yöpöydän päällä nojallaan, myötäillen hiukan lantiolla.

Vedän hänen päätään kohompaan hiuksista, otetta ei ainakaan vastusteta.

Ärsytys helpottaa vain osin. Haluan enemmän.

– Kontilles sängylle, saan kähistyä hengästykseltä.

Hän tekee työtä käskettyä, katsoen uteliaana.

Potkaisen housuni pois ja asetun polvilleni hänen taakseen. Sovitan varteni uudelleen hänen hävylleen ja painan sisälle. Luoja miten hyvä luisto.

Painan kädellä häntä alemmas alaselästä, pakottaen jalkoja leveämmälle. Sitten painan hänen päänsä patjaan asti. Perse ylös, pää alas.

– Ota sit kunnolla, hän henkäisee.

Tahti on kiihdyttyään hurja, kuin ottaen kiinni menneiden vuosien rauhallisia sessioita. Puristan häntä pakaroilta, salilla on selvästi keskitytty pers’asioihin viime aikoina.

Hän kallistaa lantiotaan minua kohti ja liike painaa häntä patjaa vasten.

– Mikä mä oon sulle hä! Kostea kiihottava lutka vai, hän yllyttää.

Vaikka ärtymys vie terän nautinnon kertymisestä, ei viikkojen painetta ja taitavaa lantionpohjaa pääse pakoon loputtomasti. Hitaampien pitkien, suorastaan vimmaisten työntöjen jälkeen laukean niin, että silmät eivät pysy auki. Tuntuu kuin spermaa valuisi ainakin litra naisen uumeniin.

Lopulta saan hengityksestä kiinni.

– Rakas, vastaan huojentuneena siitä, että äskeinen suuttumus on tiessään.

Patjalta kuuluu pieni hihkaisu.

Läpimurto uuden hänen kanssa on upeaa, mutta ehkä vanha hänkin on siellä vielä, jossain.

_{Seksinovellin kuva: Unplash}